Robotti putoaa kuin vaahteransiemen ja purjehtii kuin vene

(14.11.2026) Singaporen teknillisen ja muotoilun yliopiston (SUTD) tutkijat ovat kehittäneet luonnosta inspiroituneen robottialustan. Lentokoneesta vapautettuna se laskeutuu veteen, oikaisee itsensä ja purjehtii sitten itsenäisesti tuulienergian avulla.

Airborne Lander with Buoyant AuToROtating Sailing Sensor eli ALBATROSS -konseptialusta on suunniteltu pääsemään nopeasti syrjäisille vesille ja tulevissa käyttöönotoissa pysymään siellä tarkkaillen ympäristöolosuhteita viikkoja kerrallaan.

”Pintajärjestelmät ovat hyödyllisiä, koska ne voivat pysyä merellä, mutta niitä rajoittaa se, kuinka kauan niiden saavuttaminen kohdepaikkaan kestää”, sanoo professori Foong Shaohui , SUTD:n teknisen tuotekehityksen pilarin apulaisjohtaja.

”ALBATROSSin kanssa halusimme hyödyntää molempien maailmojen parhaita puolia: ilmasta tapahtuvan käyttöönoton nopeutta syrjäisille vesille pääsemiseksi ja purjehduksen kestävyyttä pitkäaikaiseen seurantaan.”

Alkuperäinen kuva

ALBATROSSin ytimessä ovat jäykät siipipurjeet, jotka on suunniteltu suorittamaan kaksi tehtävää: hidastamaan sen putoamista ilmassa ja sitten antamaan sille voimaa lentää veden yllä. Tämä poistaa tarpeen erilliselle laskuvarjolle tai laskeutumismekanismille.

Laskeutumisen aikana siivet pyörivät passiivisesti autorotaatioperiaatteella kuin vaahteransiemen, hidastaen ja vakauttaen alustaa ennen kuin se saavuttaa veden. Kun alusta on pinnalla, samat siivet toimivat purjeina ja käyttävät tuulta robotin liikuttamiseen. Kalanpyrstöä toimintaa muistuttava peräsin auttaa sitä seilaamaan ilman purjeitakin.

Samojen komponenttien käyttö molemmissa vaiheissa pitää suunnittelun suhteellisen yksinkertaisena ja antaa ALBATROSSin muuttua suoraan ilmassa liikkuvasta ajoneuvosta purjehtivaksi robotiksi. Järjestelmässä on vain kolme toimilaitetta ja kolme navigointianturia, kun muissa hybridi-ilma-alustoissa käytetään kuudesta kahdeksaan toimilaitetta ja laajempia anturisarjoja.

Kenttäkokeissa tiimi vapautti ALBATROSSin 150 metrin korkeudesta. Se laskeutui vakaassa autorotaatiossa ja laskeutui veteen pienellä iskulla. Sen jälkeen se oikaisi itsensä ilman apua ja purjehti eteenpäin omin avuin.

Tutkijat arvioivat, että vastaavanlainen alusta ilman autorotaatiota kokisi noin 18,5 kertaa enemmän iskuenergiaa osuessaan veteen.

Pinnalla ollessaan ALBATROSS navigoi itsenäisesti asetettujen reittipisteiden välillä. Singaporen säiliökokeissa suurempi testiversio saavutti huippunopeuden, joka oli hieman alle 1 km/h, ja toimi noin kolme tuntia tallentaen ympäristömittauksia, kuten kosteutta, lämpötilaa ja tuulen suuntaa.

Mahdollisuus päästä nopeasti syrjäisille vesille voisi lopulta tehdä alustasta hyödyllisen ympäristön seurannassa, ilmastonmuutoksen tutkimuksessa, etsintä- ja pelastustoiminnassa sekä meriturvallisuudessa. Käyttöönoton jälkeen tuulivoimalla toimiva purjehdus voisi mahdollistaa tunnistusalustojen pysymisen alueella suhteellisen vähän energiaa kuluttaen.

Aiheesta aiemmin:

Fotonisista kiteistä laserohjattuja valopurjeita

Ympäristöystävällinen vesirobotti tehdään kalanruoasta

Perunakuvioitu valopurje nanosatelliiteille